Vaalit olivat ja menivät. Mikä politiikassa muuttuu? Perussuomalaisten hurja vaalivoitto ja vasemmiston torjuntavoitto pitää saada näkymään selvänä valtakunnan politiikan suunnanmuutoksena. Nyt kansalaisten pitää saada vastinetta sille, että he ovat selkeästi osoittaneet, että kuljettu tie on ollut väärä.
Tie, joka on vienyt Suomea yhä enemmän tasaveron suuntaan, jossa niin rikkaat kuin köyhätkin maksavat yhtä suurta veroa. Tie, jossa tuloerot ovat suuret, rikkaat rikastuneet entisestään ja totaaliköyhien määrä lisääntynyt niin, että heitä on nyt jopa yhtä paljon kuin 70-luvun alkupuolella.
Tie, jossa suomalaisen teollisuuden ja työpaikkojen säilymisen hätähuutoon ei ole kyetty vastaamaan. Teollisuuslaitosten ja tietotaidon on annettu valua ulkomaille, jättäen jälkeensä vain työttömyyden ja siitä aiheutunut lasku on otettu takaisin Suomen omaan taskuun.
Tie, jossa työehdot ovat heikentyneet. Pätkä, silppu ja vuokratyöt ovat lisääntyneet niin, että jo joka 3. työtätekevistä on tämänkaltaisissa työsuhteissa. Tietyt alat ovat jo slummiutuneet niin, että niihin ei saada enää työntekijöitä, jotka vaativat edes jonkinlaisia minimityöehtoja.
Esimerkiksi maahanmuuttajia käytetään tässä räikeästi hyväksi. Muutaman euron tuntipalkalla on mahdoton elättää itseään, saati perheenjäseniä. Näin ollen joudutaan tekemään kahtakin työtä, että rahat riittäisivät edes jonkinlaiseen pärjäämiseen. On syntynyt työtätekevä köyhälistö.
Hyvä SAK. Nyt viimeistään pitää ymmärtää, että konsensuspolitiikka ja sen heijastukset on auttamattomasti haudattava. Se sopi ajanjaksolle, jossa yhteistä hyvää oli ja elintaso nousikin työtätekevillä vuodesta toiseen. Nyt tilanne on selvästi muuttunut.
Pitää avata silmät ja huomata, kuinka aggressiivisesti työnantajat toimivat, jotta ansiotasojen nousua saadaan hillittyä ja työehtoja heikennetään yhä enemmän ja enemmän. On päästetty syntymään pelon työilmapiiri, jossa ei uskalleta järjestäytyä, eikä muutenkaan vaatia mitään mikä liittyy työsuhteeseen tai työoloihin. Tämä kaikki on ollut tietoista ja harkittua niin työnantaja- kuin valtakunnanpolitiikankin suunnalta.
Nyt meillä on poliittista selkänojaa ryhdistyä edunvalvonnassa. Ei voi olla niin, että kun saimme puolentoista sukupolven elintason nostettua keskiluokkaan, niin se oikeuttaisi edunvalvontamme ja edunvalvojamme flegmaattisuuteen ja ikityytyväisyyteen. Pitää aktivoitua ja toimia, koska maata altamme kaivetaan koko ajan, vanhan konsensusajattelun hengessä. Mikäli me emme tähän pysty, tulevat toiset tilallemme jotka pystyvät. He, jotka eivät vielä ole kultaisessa keskiluokassa.
Kai Flink
