Ajatuksia eläkeasiasta

Näin eduskuntavaalien alla eläkeläisten ja eläkkeiden asialla on varmasti moni ehdokas. Ehdokkaat esittäytyvät kaikkivoipina monella saralla. Vaalityö on monellekin sitä, että ollaan maailmanparantajia laajalla skaalalla, syleillään koko maailma kuoliaaksi.

Itse en lukeudu noihin ehdokkaisiin. Olen mieluummin realisti, kuin tyhjien lupausten antaja.

Aina, kun työeläkekustannuksia ehdotetaan lisättäväksi, tulee ehdottajan myös pohtia, miten ehdotukset rahoitetaan. On helppo luvata eläkkeisiin korotuksia, saada sympatiaa ja ääniä. Vaalien jälkeen mikään ei muutu, lupaukset unohtuvat ja tyytymättömyys säilyy. Mennään kohti seuraavia vaaleja ja näin ympyrä on taas sulkeutunut.

Eläkkeiden rahoittamiseksi perustetut, huippuosaajista koostuvat työryhmätkään eivät saaneet valmista aikaan. Jukkien, Rantala ja Ahtela, loppuraportit jäivät laihoiksi. Jukka Rantalan johtama ryhmä ei edes tehnyt varsinaisia ehdotuksia.

Edelliseen viitaten väitän, että sellaista henkilöä ei ehdokkaissa ole, joka tuosta vaan laittaisi eläkeasiat kuntoon. Tai jos joku väittää niin, kyse on todennäköisesti populismista.

Eläkeasiat ovat tyypiltään juuri sellaisia, joissa tulee edetä maltillisesti ja tarkastella tehtyjen muutosten vaikutuksia. Jos huomataan että on menty metsään, pitää olla rohkeutta myöntää se ja tehdä korjaavia päätöksiä.

Tulevaisuuden eläkkeiden rahoituksen turvaamiseksi on periaatteessa käytettävissä kolme keinoa. Kuulostaa yksinkertaiselta. Mitkä nämä kolme keinoa sitten ovat?
-Työeläkemaksujen (TEL) ennakoitua runsaammat korotukset
-Työurien pidentämiset
-Eläke-etujen heikennykset, joita tuskin kukaan haluaa

Työurien pidentäminen kuulostaa ikävältä, koska se mielletään yleisesti eläköitymisiän nostamiseksi tavoittamattomiin. Näin, sitä ei tarvitse kuitenkaan ajatella. Työuria voidaan pidentää monella tapaa:
Opiskeluaikoja lyhentämällä saadaan työuriin pituutta. Työttömyys, ja varsinkin nuorisotyöttömyys lyhentävät työuria.
Työssä jaksamisen nostaisin tärkeimmäksi mahdollisuudeksi pidentää työuria. Liian moni jää nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle uupumisen ja masennuksen takia. Työoloja parantamalla voidaan pienentää riskiä joutua ennenaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle. Työn keventäminen, työn mielekkyyden lisääminen ja jopa työn jakaminen olisivat alku hyvään suuntaan.

Jopa EK on alkanut tunnustaa, että liian kireälle on työn teettämisessä menty. Henkilöitä on vähennetty, vaikka todellisuudessa YT-menettelyssä perusteltu työn väheneminen tai työn loppuminen, eivät ole olleet todellisia. Silti lähes poikkeuksetta on neuvottelutuloksena kuitenkin ollut työntekijöiden vähentäminen ja seurauksena jäljelle jääneiden työtaakan lisääntyminen sietämättömäksi.

Mitä muuten ajattelette siitä, että työnantajat puhuvat korulausein työurien jatkamisesta, mutta käytännössä potkivat työntekijänsä eläkeputkeen heti reilut 58-vuotiaina. Työnantajien näkökulmasta siinä elämänvaiheessa työntekijän sairastavuus on liian suurta ja yksilön kehittyminen työelämän näkökulmasta ohi, joten ei muuta kuin potkitaan pois työelämästä.
Kaikkiin edellä mainittuihin pitää kiinnittää huomiota ja saada työuria pidentymään.

Nyt pääsemme sitten vallitsevaan tilanteeseen. Vuoden 1996 alusta, silloinen hallitus toi työeläkkeisiin ns. taitetun indeksin, jonka eläkettä pienentävää vaikutusta joudutaan nyt kokemaan. Kaikkihan tiedämme, että taitettu indeksi tarkoittaa sitä, että elinkustannusindeksin vaikutus eläkkeisiin on 80 % ja ansioindeksin vain 20 %, josta seuraa se, että eläkkeet jäävät koko ajan jälkeen yleisestä ansio/tulokehityksestä. Ennen vuoden -96uudistusta indeksien painoarvo oli ns. keskiväli-indeksi eli 50-50.

No joka tapauksessa pääsimme porvarihallituksiin ja tulemmekin vuoden 2005 eläkeuudistukseen, jossa lisäksi keksittiin ottaa käyttöön ns. elinaikakerroin ja se tulee vaikuttamaan tulevien eläkkeen saajien, kuten minun, eläkkeisiin.
Elinaikakerroin tarkoittaa sitä, että ihmisten keskimääräinen elinajanodote nousee 1 vuodella kutakin 10 vuotta kohden. Tästä seuraa eläkkeiden leikkauttaminen, jonka voi kompensoida pysymällä työelämässä pidempään.

Käytännön esimerkissä vuonna -67 syntyneen eläke tulee olemaan 9 % pienempi elinaikakertoimen johdosta. -87 syntyneen tulevaisuuden eläke on jo 15 % pienempi.
Kun eläkeasiat on yleisesti hyväksytty päätettäväksi kolmikantaisesti, pitää meidän työntekijöiden olla neuvottelupöydässä erittäin tarkkana. Vastapuolella on keksitty termi ”joustava eläköitymisikä”. Kuulostaa kivalta, eikö niin?

Mutta mielestäni sen tarkoitus on saada ihmiset lähes pakolla jatkamaan työuria, koska kenelläkään ei ole yksinkertaisesti VARAA jäädä eläkkeelle 63-vuotiaana. Eläke kun olisi vielä tuossa vaiheessa aivan liian pieni pärjäämiseen. Pitäisi siis vapaaehtoisella pakolla jaksaa työskennellä vielä yli 63-vuotiaana, vaikkei työnteko enää maistuisikaan. Sekö on joustavuutta?

Olen kuullut, tai minulle on joskus väitetty jopa niin, että nykyisien eläkkeiden kehno taso johtuu ainoastaan siitä, ettei työssäkäyvät halua maksaa eläkkeensaajille parempaa toimeentuloa.

Ainoa totuutta sivuava fakta edellisissä väittämissä on kylläkin se, että työtätekevä sukupolvi maksaa aina sen hetkisten eläkkeensaajien eläkkeet. Tämä johtuu siitä, että eläkejärjestelmän käyttöönoton hetkellä, eläkkeet maksettiin myös sille sukupolvelle, joka ei ollut kartuttanut eläkekassavaroja.

Mutta se, ettei työssäkäyvä sukupolvi haluaisi maksaa yhä suurenevia eläkemaksuja, sitä en kyllä jaksa uskoa. Tämä lienee enemmän eläkevakuutuksia myyvien tahojen lanseeraus. Olen itse valmis lisäämään työeläkemaksuani, jotta esimerkiksi taitetusta indeksistä voitaisiin palata tasaindeksiin. Tähän ajattelutapaan pitäisi saada myös työnantajat mukaan.

Hyvää kevään jatkoa ja käykää ahkerasti äänestysuurnilla, sillä jokainen antamaton ääni on ääni sille, ettei mikään muutu.

Kai Flink
nro: 23 Pirkanmaan vaalipiiristä