Mikä meitä SAK:laisia riivaa? Gallupit kertovat, että vain 46 prossaa meistä aikoo äänestää seuraavissa vaaleissa. Näin, vaikka kysymys on kansakunnan kehityksen suunnasta. Asia antaa aihetta aprikointiin.
Palkansaajille tärkeää on eläke- ja perhepolitiikan oikein hoitaminen ja työelämään vaikuttavien lakien säätäminen duunarin näkökulmasta. Työ on meille toimeentulon perusta tässä markkinavetoisessa maassa ja vain työ luo lisäarvoa hyvinvoinnin takaamiseksi. Senpä vuoksi palkansaajien edusmiehiä pitää Arkadianmäelle saada. Ammattiliitoistakaan ei työläisille pidemmän päälle apua heru, jos lait laaditaan vain rahavallan tavoitteita tukemaan.
Mitä sanotte, jos tuottavuuden kasvua haetaan vain työehtoja heikentämällä? Tällöin rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät entisestään. Terveydenhoito tulisi tosi kalliiksi, jos julkiset palvelut lakkaisivat. Vanhuksista ainoastaan varallisuutta keränneet saisivat turvaa. Köyhien tenavat eivät pääsisi kunnolliseen kouluun, eikä hoitopaikkoja lapsille tippuisi. Tokkopa tällaista kukaan oikeasti havittelee!?
Mikä mättää, kun työläiskansa ei halua enää vaikuttaa? Puuttuuko uskoa omiin voimiin vai tietoisuusko on hukassa? No selittäjiä voi tietysti olla moniakin. Ovathan työväenpuolueet olleet mukana hallituksissa, mutta mitä he ovat saanet siellä aikaan? Onko se ihan sama, kuka maata johtaa? Tätä jappasua voisi jatkaa, eikä tulosta syntyisi. Jappasun sijaan kehitystä pitäisi osata katsoa kauemmaksi historiassa ja pitäisi nähdä tulevaisuutta vuosikymmenien päähän. Onhan ay-liike ja työväenpuolueet saaneet taistelluksi melkoisesti etuja. Eläkkeet, vuosilomat, työttömyysturva, sairausvakuutus ja monet muut arkipäivän pikkuasiat, jotka tahtovat unohtua. Nämä asiat saattavat olla uhanalaisia.
Näinä aikoina, kun maapallo kutistuu vinhaa vauhtia talouden, informaation ja sosiaalisen toiminnan verkostoituessa, on kansakunnan ratkaistava oma menestymisensä oppi. Eduskunnalla on edelleen avaimet vaikuttamiseen. Toinen asia on, kuka avaimia käyttää ja mitä niillä availlaan. Meillä on vielä asutettavanamme hyvä planeetta. Järkevällä toiminnalla voimme säilyttää onnellisen elämän olosuhteet tuleville sukupolvillekin. Suomessa omaksuttua demokratiaa on syytä vaalia ja osallistua vaikuttamiseen. Palkansaajien vaihtoehdoista huonoin on se, että jätetään päättäminen muille; annetaan vain mennä.
Heikki Lauronen, palkkasihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti