Tänä päivänä on yleistä, että työehtosopimusneuvotteluissa työnantajapuoli tuo toistuvasti esiin, että on tultu pisteeseen, jossa tarvitaan uudenlaista työehtosopimisen henkeä. TA linjaa, että työntekijäpuoli ei ymmärrä toimintaympäristön muuttuneen, josta syystä työntekijöiden pitäisi suostua yhä huonompiin ja huonompiin työehtoihin.
Tämä on psykologiaa, jossa työnantaja hyökkää ja samalla leimaa työntekijäpuolen ahneeksi ja ymmärtämättömäksi. Tämä taktiikka toimiikin, koska muiden alojen ja kansan yleinen mielipide muokkautuu juuri sellaiseksi, mitä valtamediavirta toitottaa. Media on suurimmaksi osaksi juuri työnantajien vallassa ja äänitorvena julkisen mielipiteen muokkautumiseen.
Ei toimintaympäristö ole oikeasti mihinkään muuttunut. Työntekijä myy työpanoksensa ja haluaa osansa tuloksesta, jota tehdään tai ei. Kyllä työntekijäneuvottelijat ovat sen verran valistuneita, että tietävät millaisessa taloudellisessa asemassa työnantajat ovat. Jos työnantajan taloudellinen tilanne on heikko, tyydytään vähempään ja toisaalta, jos kovaa tulosta tehdään, siitä osa kuuluu työntekijöiden palkkaan ja hyvinvointiin.
Työnantajat tietenkin pyrkivät neuvottelutulokseen, jossa työntekijälle jätetään mahdollisimman ohut osuus tuloksesta ja mahdollisimman pieni määräysvalta työtehtävien kuvaan. Tämä takaa rahan ja vallan pysymisen maksimaalisena työnantajalla. Kaikista korulauseista huolimatta työntekijät ovat pääsääntöisesti vain pakollinen kustannuserä työnantajalle.
Poikkeuksia toki löytyy, mutta ne koskevat pääsääntöisesti pieniä yrityksiä, jossa hyvän hengen säilyminen on elintärkeää yrityksen menestymisen kannalta. Suuremmilla yrityksillä on mahdollisuus harjoittaa kovaa ja ikävää henkilöstöpolitiikkaa ja sen ne totisesti osaavat. Käskyissä ja määräyksissä mennään aina jonkun tavoittamattoman taakse, esimerkiksi konsernin, jotta voimatoimien ideoimisesta ja käyttämisestä ei voida osoittaa ketään henkilöä.
Kilpailukyky versus palkkakustannukset tuodaan aina ensimmäisenä esiin, kun puhutaan yritystaloudesta. Kilpailukykyä ei voida sysätä pelkästään työntekijöiden vastuulle. Palkkakustannukset ovat osa liikevaihtoa. Työntekijäthän juuri mahdollistavat tuloksen tekemisen. Työnantajien tulisi pikemminkin suunnata suurin liiketoimiäly muihin muuttujiin, joilla kilpailukyky säilyy.
Tulevien työehtosopimusneuvotteluiden vaara on, että työnantajaosapuoli yrittää luoda laskusuhdanteen pysyväisilmapiirin, jossa asetutaan tiukasti edeltävän, vaikean ajan moodiin. Nyt kuitenkin laskusuhdanne on pääsääntöisesti ohi ja tulosta tehdään. Tämä tulee muistaa sopimusneuvotteluissa ja unohtaa EK:n palkka-ankkurit.
Muistetaan, että työntekijä on joka euronsa ansainnut. Hyvää sopimisen kevättä!
Kai Flink
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti